Yllätysjoukkueet ovat aiemminkin olleet vahvoilla syyskauden lopussa mutta romahtaneet yleensä kevään koittaessa. Lukolla on siitä jopa perinteitä. Viittaako mikään siihen, että nyt olisi toisin? Meneekö Lukko tänä vuonna loppuun saakka ja hakee kannun Raumalle?
Koska blogisti on kiekkoasiantuntijana lähes Johtavan analyytikon vertainen profeetta, on vastuu tällaisissa ennusteissa suuri. Näin ollen on ylläpidettävä korostettua varovaisuutta ja pieteettiä. Tästäkin huolimatta sanon sen nyt: Lukko on ykkössuosikkini Suomen mestariksi 2009-2010. Miksi?
- Materiaalin laajuus. Pohjois-amerikkalaisvahvistukset ovat liigan kiistatonta eliittiä, mutta heillekin osuu joskus vaisumpia iltoja. Huomionarvoista onkin, että silloin ratkaisijoiksi nousevat muut eikä vauhti hyydy. Lukon jokainen kentällinen pystyy ratkaisemaan pelejä Lukolle. Kohu Vehasen siirrosta oli myrsky vesilasissa: Tellqvist on maailmanluokan maalivahti ja Raantakin pystyy kantamaan vastuun silloin, kun "telkkää" lepuutetaan.
- Lukon kovimmat haastajat löytyvät ryhmästä HIFK, Jyp, Kalpa ja Kärpät. Tärkeä huomio on, että Lukko ei ole noille muille kovimmille joukkueille juuri menettänyt pisteitä keskinäisissä otteluissa. Voikin ennakoida, että Lukko tulee joutumaan kovimmille juuri pudotuspelin ensimmäisellä kierroksella. Laajemmalla materiaalillaan Lukko kuitenkin selviää jatkoon ottelusarjasta jossa se kohdannee TPS:n, Pelicansin tai toisen tamperelaisjoukkueista.
Liigapörssin 2.kierros päättyi. Sijoitus oli tällä kertaa 7309 (joukkueita noin 40 000) ja työpaikan kimpassa ykkössija. Ihan kohtuullinen tulos mutta ei täysin tyydyttänyt. Uutta matoa koukkuun, kolmosjaksolla on petrattavaa ennen kaikkea puolustuksessa.
maanantai, joulukuu 14, 2009
perjantai, joulukuu 04, 2009
Bluesista
Tässpä mielettömän hyvä kirjoitus Espoon Bluesista.
Olin muuten tiistaina katsomassa Blues-Jyp -peliä ja kyllä täytyy sanoa, että pahasti vajaamiehisen joukkueen nuoret soturit pelaavat ihailtavan rohkeasti. Ja kun on uskallusta niin tulostakin syntyy. Ei sillä vielä tällä kaudella mitaleille ylletä, mutta hyvän pohja he muodostavat tulevien kausien joukkueelle - itse asiassa paremman kuin millään muulla SM-liigajoukkueella nyt on.
Olin muuten tiistaina katsomassa Blues-Jyp -peliä ja kyllä täytyy sanoa, että pahasti vajaamiehisen joukkueen nuoret soturit pelaavat ihailtavan rohkeasti. Ja kun on uskallusta niin tulostakin syntyy. Ei sillä vielä tällä kaudella mitaleille ylletä, mutta hyvän pohja he muodostavat tulevien kausien joukkueelle - itse asiassa paremman kuin millään muulla SM-liigajoukkueella nyt on.
lauantai, marraskuu 28, 2009
Paljon melua Tuukasta
No niin, taas on saatu nettilehtien yleisönosastot täyteen - pääasiassa jääkiekkoa muulloin seuraamattomien ihmisten - kirkunaa: tappeluja, käskytystä, kostoa, IFK! Vielä ei (onneksi) kukaan poliitikko ole ehtinyt pitää julkista moraalisaarnaansa, mutta eiköhän sekin vielä kuulla.
Asiallisesti ottaen Kahvarapakki Tuukka Mäntylä pääsi todella vähällä alkukaudella harrastamiinsa kanssapelaajien terveydestä piittaamattomiin sikailuihinsa nähden. Hölmöä oli IFK:nkin touhu. Tervetuliaismainos lehdessä oli minusta vielä ihan hauska, mutta itse ottelun tapahtumat olivat täysi floppi: laittaa nyt peliin joku Melart (olisikohan ollut kentällä ensimmäisessä ja viimeisessä pelissään tällä kaudella?) jonka ainoana tehtävänä oli käydä nyrkkeilemässä Mäntylän kanssa. Tuomareilta älytön ulosajo: eihän Mäntylä tehnyt tilanteessa muuta kuin suojasi itseään - ainoa tapa selvitä ilman ulosajoa olisi ollut luistella karkuun! Jos IFK:ssä olisi haluttu hoitaa asia miehekkäästi, olisi Mäntylää kuumennettu antamalla koko pelin ajan mojovia ja sääntöjenmukaisia taklauksia.
Sinänsä on surkuhupaisaa miten tuo "asiantuntijaväki" alkaa pauhata kaukaloväkivallasta vain silloin kun nyrkit heiluvat. En ole kertaakaan nähnyt kenenkään loukkaantuvan tappeluista muuta kuin ehkä henkisesti. Sen sijaan päähän kohdistuvia taklauksia, selästätalkauksia, tai taklauksia kyynärpäällä ja polvella nähdään liigajäillä järkyttävän usein. Niiden vuoksi Espoon Bluesin runkopelaajista on jatkuvasti puolet sairastuvalla - ykkössnaipperi Petri Lammassaari on ollut syyskuusta asti ja arviolta ensi vuoden helmikuuhun. Niihin on tällä kaudella erikoistunut mainittu Tuukka Mäntyläkin.
Liigan kurinpitokomiteoita kohtaan ei seuroissa luottamus ymmärrettävästi suuri ole, koskapa vastustajan telomisesta kuukausien sairaslomalle seuraa telojalle yleensä parin-kolmen ottelun pelikielto. Siksi kiekkopiireissä on kirjoittamattomana sääntönä, että sikailuja harjoittava pelaaja saa kantaa vastuuta teoistaan myös muille pelaajille.
ps1. Jokerit sitten potkaisi pois Aravirran, aivan ennakoinkin. Eilisen Jokerit-Blues -ottelun perusteella vaihdos on todella tuonut tekemisen meininkiä Jokereihin.
ps2. Tein liigapörssikentällisessä 1.vaihdon: Kalpan Jussi Timonen pois, Ässien Jesse Jyrkkiö tilalle. Kahden ensimmäisen vaihdon jälkeisen kierroksen perusteella vaikuttaisi olleen järkevä vaihdos.
perjantai, marraskuu 20, 2009
Hyvältä näyttää
monessakin suhteessa.
Blues on katastrofaalisen alkukauden jälkeen noussut JYP:in ja Lukon ohella liigan kovakuntoisimpien joukkoon. Peliään ovat selvimmin petranneet ne, joihin luottoa eniten kohdistuukin eli hyökkääjä Stefan Öhman ja veskari Iiro Tarkki. Cami Miettinen on myös nostanut tasoaan huimasti, samoin nuoret leijonat: Lajuset, Salliset ja Sami Blomqvist. Slovakkipuolustaja Mezei on perusvarma, mutta parantamisen varaa hänellä vielä on. Hyvä tästä tulee, vaikkei Bluesin tämän kautisella joukkueella Kanada-maljasta pelata. Pudotuspeleihin ilman muuta ja huippuvenymisellä voidaan taistella pronssimitalista.
Kultamitalista taistelevat Lukko, IFK ja JYP, ehkä myös Kalpa jos avainpelaajat ovat oikeaan aikaan terveinä ja parhaassa mahdollisessa iskussa. Selvää heittopussia ei tällä kaudella ole ja mestiksen voittaja tuskin pääsee nyt niin lähelle liigapaikkaa kuin Sport kävi viime keväänä. Ellei sitten Tapparan surkeus jatku loputtomiin. Pitäisiköhän joukkueen siirtää Janne Ojanen loppukaudeksi sivuun kun hänen loputon yhden puuttuvan tehopisteen metsästyksensä tuntuu olevan yksi Tapparan kipsiä ylläpitävä tekijä?
Oma liigapörssijoukkueeni on aloittanut jakson kohtalaisesti. Paras pelaaja on maalivahti Tarkki (60 pistettä). Kenttäpelaajista hieman yllättäen on parhaaksi noussut pelikaanien Vili Sopanen, joka on neljässä ottelussa nakutellut tehot 2+3. Shayne Toporowskiin olen sen sijaan ollut pettynyt, mutta yrittäkööt vielä viikon antaa näyttöjä ennen kuin alan harkita vaihtoa. Joukkueeni sijoitus on tällä hetkellä 6123/38 476 ja työpaikan kimpassa ykkönen :-)
Blues on katastrofaalisen alkukauden jälkeen noussut JYP:in ja Lukon ohella liigan kovakuntoisimpien joukkoon. Peliään ovat selvimmin petranneet ne, joihin luottoa eniten kohdistuukin eli hyökkääjä Stefan Öhman ja veskari Iiro Tarkki. Cami Miettinen on myös nostanut tasoaan huimasti, samoin nuoret leijonat: Lajuset, Salliset ja Sami Blomqvist. Slovakkipuolustaja Mezei on perusvarma, mutta parantamisen varaa hänellä vielä on. Hyvä tästä tulee, vaikkei Bluesin tämän kautisella joukkueella Kanada-maljasta pelata. Pudotuspeleihin ilman muuta ja huippuvenymisellä voidaan taistella pronssimitalista.
Kultamitalista taistelevat Lukko, IFK ja JYP, ehkä myös Kalpa jos avainpelaajat ovat oikeaan aikaan terveinä ja parhaassa mahdollisessa iskussa. Selvää heittopussia ei tällä kaudella ole ja mestiksen voittaja tuskin pääsee nyt niin lähelle liigapaikkaa kuin Sport kävi viime keväänä. Ellei sitten Tapparan surkeus jatku loputtomiin. Pitäisiköhän joukkueen siirtää Janne Ojanen loppukaudeksi sivuun kun hänen loputon yhden puuttuvan tehopisteen metsästyksensä tuntuu olevan yksi Tapparan kipsiä ylläpitävä tekijä?
Oma liigapörssijoukkueeni on aloittanut jakson kohtalaisesti. Paras pelaaja on maalivahti Tarkki (60 pistettä). Kenttäpelaajista hieman yllättäen on parhaaksi noussut pelikaanien Vili Sopanen, joka on neljässä ottelussa nakutellut tehot 2+3. Shayne Toporowskiin olen sen sijaan ollut pettynyt, mutta yrittäkööt vielä viikon antaa näyttöjä ennen kuin alan harkita vaihtoa. Joukkueeni sijoitus on tällä hetkellä 6123/38 476 ja työpaikan kimpassa ykkönen :-)
tiistai, marraskuu 03, 2009
Ykkösketju koossa
Tänä syksynä olen löytänyt uuden koukuttavan tavan seurata kiekkoa. Olen pelannut IS:n liigapörssiä. Paitsi että siinä mitellään kaikkien joukkueen tehneiden kesken, on meillä ollut kolmen työkaverin kesken Kimppa jossa olemme käyneet omaa erittäin vakavahenkistä taisteluamme. Liigapörssi jakautuu neljään runkosarjajaksoon + playoffeihin ja jokaiseen jaksoon ostetaan joukkueeseen uudet pelaajat.
Eka jakso ei mennyt kaksisesti: sijoitukseni koko pörssissä oli noin sijalla 23 000 (joukkueita on kaikkiaan noin 50 000) ja työpaikan kimpassa jäin jumboksi. Aloittelijan virheitä: myin pelaajia liian nopeasti pois jos muutamaan peliin ei ollut kertynyt pisteitä. Samoin seurasin liian huonosti loukkaantuneiksi merkityiden pelaajieni tilannetta ja vaihdoin heitä liian hätiköiden uusiin: loukkaantuminen ei kuitenkaan yleensä kestänyt kuin 1-2 kierrosta ja vaihdot osoittautuivat lähes aina epäonnistuneiksi.
Mutta kakkosjaksoon sain kasattua joukkueen, johon luotan kuin vuoreen:
Hyökkäys:
Teemu Ramstedt (HIFK): liigan tällä hetkellä parhaan hyökkäystrion (Ramstedt, Ahtola, Granlund) sentteri. Siihen nähden liigapörssissä hinnaltaan aliarvostettu. Odotan joukkueeni parasta pistemiestä.
Shayne Toporowski (Saipa): Vaikka Saipa on liigan huonoin joukkue, on jonkun sielläkin pakko maalit tehdä. Valtavasti peliaikaa ja vastuuta = takuuvarmasti pistepörssin kärkinimiä.
Vili Sopanen (Pelicans): Oli toissakautena liekeissä Matias Lopin ketjukaverina, mutta tehot hiipuneet – kuitenkin hyvä kiekollinen hyökkääjä, potentiaalia korkealle jos valmentaja Toivola saa joukkueen pelin muuten kuntoon.
Puolustus:
Branislav Mezei (Blues): Taustatilastot kertovat kyseessä olevan järeä puolustava pakki, joka osaa myös laukoa. Juuri sitä mitä Blues tarvitsikin.
Jussi Timonen (Kalpa): Nuorempi Timonen täydentää joukkuetta hyvänä peruspakkina.
Maaliin:
Iiro Tarkki (Blues): Varmaotteinen torjuja. Ei ole vielä noussut huippukuntoonsa, mutta oli silti ykkösjakson parhaita veskareita.
Näillä siis mennään.
Eka jakso ei mennyt kaksisesti: sijoitukseni koko pörssissä oli noin sijalla 23 000 (joukkueita on kaikkiaan noin 50 000) ja työpaikan kimpassa jäin jumboksi. Aloittelijan virheitä: myin pelaajia liian nopeasti pois jos muutamaan peliin ei ollut kertynyt pisteitä. Samoin seurasin liian huonosti loukkaantuneiksi merkityiden pelaajieni tilannetta ja vaihdoin heitä liian hätiköiden uusiin: loukkaantuminen ei kuitenkaan yleensä kestänyt kuin 1-2 kierrosta ja vaihdot osoittautuivat lähes aina epäonnistuneiksi.
Mutta kakkosjaksoon sain kasattua joukkueen, johon luotan kuin vuoreen:
Hyökkäys:
Teemu Ramstedt (HIFK): liigan tällä hetkellä parhaan hyökkäystrion (Ramstedt, Ahtola, Granlund) sentteri. Siihen nähden liigapörssissä hinnaltaan aliarvostettu. Odotan joukkueeni parasta pistemiestä.
Shayne Toporowski (Saipa): Vaikka Saipa on liigan huonoin joukkue, on jonkun sielläkin pakko maalit tehdä. Valtavasti peliaikaa ja vastuuta = takuuvarmasti pistepörssin kärkinimiä.
Vili Sopanen (Pelicans): Oli toissakautena liekeissä Matias Lopin ketjukaverina, mutta tehot hiipuneet – kuitenkin hyvä kiekollinen hyökkääjä, potentiaalia korkealle jos valmentaja Toivola saa joukkueen pelin muuten kuntoon.
Puolustus:
Branislav Mezei (Blues): Taustatilastot kertovat kyseessä olevan järeä puolustava pakki, joka osaa myös laukoa. Juuri sitä mitä Blues tarvitsikin.
Jussi Timonen (Kalpa): Nuorempi Timonen täydentää joukkuetta hyvänä peruspakkina.
Maaliin:
Iiro Tarkki (Blues): Varmaotteinen torjuja. Ei ole vielä noussut huippukuntoonsa, mutta oli silti ykkösjakson parhaita veskareita.
Näillä siis mennään.
keskiviikko, lokakuu 28, 2009
Saunaan munasillaan!
Aarnion Antin* pohdinta, pitääkö uimahallin saunaan kaikkien mennä munasillaan, kirvoitti pohtimaan maahanmuuttajakysymystä vähän laajemmin. Pohjimmiltaanhan tuossakin kysymyksessä on valintatilanne sen välillä harjoitetaanko integrointiin vai eristämiseen perustuvaa linjaa. Ensimmäiseen kuuluu samat lait, asetukset ja pelisäännöt kaikille. Kunhan kaikki maassa noudatettavat säännöt tulevat noudatetuiksi, voidaan ylläpitää omia kulttuurisia traditioita. Mutta on aivan selvää että monista "omista" asioista on ulkosuomalaisten silloin luovuttava.
Toinen - ja minun mielestäni ei-kannatettava linja - on se, jolla usein hyvää tarkoittaen kuvitellaan rikastutettavan yhteiskuntaa antamalla kaikkien kukkien kukkia. Jaetaan maahantulijoille pelkkiä oikeuksia Suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta ei edellytetä heiltä itseltään minkäälaista sopeutumista siihen. Tähän kuuluu lievimmillään oikeus pitää uikkareita yleisissä saunoissa, rankemmin siinä katsellaan läpi sormien - monikulttuurisuuden nimissä - muun muassa naisten alistamisen perinteiden jatkamista. (Pakolaistaustaisia) maahanmuuttajia asutetaan vain tietyille alueille, jonne heille järjestetään kaikenlaista tekemistä - keskenään. Meillä alkaa jo olla kouluja, joissa he eivät juurikaan kohtaa kantaväestön edustajia. Tällaisissa suljetuissa yhteisöissä alkaa olla hyvin vaikeaa omaksua maan tapoja ja kulttuuria siinä määrin, että voisi tavoitella itsellistä elämisen tasoa kunnollisine työurineen jne.
Maassa maan tavalla ei itse asiassa ole mikään tyhjä klisee, vaan varsin oivallinen nyrkkisääntö. Kaikkien ryhmien edustajat, jotka muuttavat toiseen maahan joutuvat luopumaan osasta entistään, ja sopeutumaan uuteen kulttuuriin ja sen pelisääntöihin, säilyttäen toki sen sisällä osan omaleimaisuudestaan, mutta vain sen osan mikä on mahdollista säilyttää yhteisten pelisääntöjen sisällä. Näin on ollut Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten kohdalla ja tuo on ollut periaate myös Ruotsin suhtautumisessa maahantulijoihin. Suomessa vain on uudempi ja vieraampi asia, että tänne ylipäätään muilta seuduilta oltaisiin tulossa. Tähän astihan muuttoliikkeiden suunta on historiassa ollut Suomesta poispäin.
* Aarnion Antilla en tarkoita nyt sitä Oulun Kärppien taklaajahirmua. Täsmennys kun suurimmalta osin kiekkoaiheisesta blogista on kyse.
Toinen - ja minun mielestäni ei-kannatettava linja - on se, jolla usein hyvää tarkoittaen kuvitellaan rikastutettavan yhteiskuntaa antamalla kaikkien kukkien kukkia. Jaetaan maahantulijoille pelkkiä oikeuksia Suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta ei edellytetä heiltä itseltään minkäälaista sopeutumista siihen. Tähän kuuluu lievimmillään oikeus pitää uikkareita yleisissä saunoissa, rankemmin siinä katsellaan läpi sormien - monikulttuurisuuden nimissä - muun muassa naisten alistamisen perinteiden jatkamista. (Pakolaistaustaisia) maahanmuuttajia asutetaan vain tietyille alueille, jonne heille järjestetään kaikenlaista tekemistä - keskenään. Meillä alkaa jo olla kouluja, joissa he eivät juurikaan kohtaa kantaväestön edustajia. Tällaisissa suljetuissa yhteisöissä alkaa olla hyvin vaikeaa omaksua maan tapoja ja kulttuuria siinä määrin, että voisi tavoitella itsellistä elämisen tasoa kunnollisine työurineen jne.
Maassa maan tavalla ei itse asiassa ole mikään tyhjä klisee, vaan varsin oivallinen nyrkkisääntö. Kaikkien ryhmien edustajat, jotka muuttavat toiseen maahan joutuvat luopumaan osasta entistään, ja sopeutumaan uuteen kulttuuriin ja sen pelisääntöihin, säilyttäen toki sen sisällä osan omaleimaisuudestaan, mutta vain sen osan mikä on mahdollista säilyttää yhteisten pelisääntöjen sisällä. Näin on ollut Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten kohdalla ja tuo on ollut periaate myös Ruotsin suhtautumisessa maahantulijoihin. Suomessa vain on uudempi ja vieraampi asia, että tänne ylipäätään muilta seuduilta oltaisiin tulossa. Tähän astihan muuttoliikkeiden suunta on historiassa ollut Suomesta poispäin.
* Aarnion Antilla en tarkoita nyt sitä Oulun Kärppien taklaajahirmua. Täsmennys kun suurimmalta osin kiekkoaiheisesta blogista on kyse.
lauantai, lokakuu 17, 2009
Management by Perkele toimii
Pari viime aikoina mieleen noussutta kiekkoaiheista huomiota;
Kun katsoo SM-liigajoukkueiden ja Suomen maajoukkueen menestystä 2000-luvulla, vaikuttaisi siltä että humanistivalmentajat häviävät kirkkaasti kovan linjan kolleegoilleen. Tämän hetken SM-liigassa surkeimpana esimerkkinä on Hannu Aravirran valmentama Jokerit. Jokereilla on melkoinen tappioputki päällä ja ennen viimeisintä Ässät-peliä Aravirta vei jenginsä hengenkohotustilaisuuteen keilaamaan. No, Ässät pisti Jokereita turpiin 4-0. Olisiko Raimo Summanen tai Hannu Jortikka vienyt laiskasti ja haluttomasti pelailevia miehiä keilaamaan? Olisivat luultavasti pistäneet perjantaina matsin jälkeen pojat kävelemään Porista kotiin. Mitähän Aravirta aikoo seuraavaksi tehdä jos voittoja ei tule? Viedä Jokeripojut raveihin tai kylpylään?
Aravirta on sivistynyt ja osaava mies. Hän on vienyt päävalmentajana maajoukkueenkin useamman kerran arvokisafinaaliin - ja hävinnyt sen aina. Olen alkanut kallistua sille kannalle, että suomalaiset urheilijat taistelevat paremmin silloin kun heitä koutsaa mies, jonka eteen heitä hävettää mennä jos ovat löysäilleet pelissä. Arvavirta, Matti Alatalo, Sakari Pietilä ja Alpo Suhonen ovat varmasti kaikki mukavia ja asiantuntevia urheilumiehiä, mutta huippumenestys on heitä karttanut. Summanen, Jortikka ja Dufva ovat tiukkoja ja vaativia mutta myös tuloksekkaita. Heihin ei pidä rinnastaa Juhani Tammista, jonka riehuminen menee jo täysin överiksi.
***
Tyhjän kukkaron diktatuuri näyttäisi toimivan ainakin siltä kantilta, että joukkueisiin hankittavat vahvistukset ovat ihan oikeasti vahvistuksia. Scouttaamiseen on siis nähty selvästi enemmän vaivaa eikä pelaajia ole hankkia roiskittu "kokeeksi". Erityisesti tämä on pätenyt ulkomaalaishankintoihin: Anderssomit, Rosat, Petruzalekit, Morrisonit ja Clarkit ovat nyt selvästi joukkueidensa parhaimmistoa. Näin pitää ollakin. Toisaalta on sitten esim. Jokerit, joka on osin pilannut alkukauttaan nurkkapatriotismillaan. Mitä muuta Harkimon ilmoitus "ulkomaalaisia ei hankita" muka käytännössä merkitsee kuin sitä, ettei isopalkkaisten suomalaispelaajien tarvitse jatkossakaan antaa kaikkeaan koska oma pelipaikka ei ole uhattuna?
Kun katsoo SM-liigajoukkueiden ja Suomen maajoukkueen menestystä 2000-luvulla, vaikuttaisi siltä että humanistivalmentajat häviävät kirkkaasti kovan linjan kolleegoilleen. Tämän hetken SM-liigassa surkeimpana esimerkkinä on Hannu Aravirran valmentama Jokerit. Jokereilla on melkoinen tappioputki päällä ja ennen viimeisintä Ässät-peliä Aravirta vei jenginsä hengenkohotustilaisuuteen keilaamaan. No, Ässät pisti Jokereita turpiin 4-0. Olisiko Raimo Summanen tai Hannu Jortikka vienyt laiskasti ja haluttomasti pelailevia miehiä keilaamaan? Olisivat luultavasti pistäneet perjantaina matsin jälkeen pojat kävelemään Porista kotiin. Mitähän Aravirta aikoo seuraavaksi tehdä jos voittoja ei tule? Viedä Jokeripojut raveihin tai kylpylään?
Aravirta on sivistynyt ja osaava mies. Hän on vienyt päävalmentajana maajoukkueenkin useamman kerran arvokisafinaaliin - ja hävinnyt sen aina. Olen alkanut kallistua sille kannalle, että suomalaiset urheilijat taistelevat paremmin silloin kun heitä koutsaa mies, jonka eteen heitä hävettää mennä jos ovat löysäilleet pelissä. Arvavirta, Matti Alatalo, Sakari Pietilä ja Alpo Suhonen ovat varmasti kaikki mukavia ja asiantuntevia urheilumiehiä, mutta huippumenestys on heitä karttanut. Summanen, Jortikka ja Dufva ovat tiukkoja ja vaativia mutta myös tuloksekkaita. Heihin ei pidä rinnastaa Juhani Tammista, jonka riehuminen menee jo täysin överiksi.
***
Tyhjän kukkaron diktatuuri näyttäisi toimivan ainakin siltä kantilta, että joukkueisiin hankittavat vahvistukset ovat ihan oikeasti vahvistuksia. Scouttaamiseen on siis nähty selvästi enemmän vaivaa eikä pelaajia ole hankkia roiskittu "kokeeksi". Erityisesti tämä on pätenyt ulkomaalaishankintoihin: Anderssomit, Rosat, Petruzalekit, Morrisonit ja Clarkit ovat nyt selvästi joukkueidensa parhaimmistoa. Näin pitää ollakin. Toisaalta on sitten esim. Jokerit, joka on osin pilannut alkukauttaan nurkkapatriotismillaan. Mitä muuta Harkimon ilmoitus "ulkomaalaisia ei hankita" muka käytännössä merkitsee kuin sitä, ettei isopalkkaisten suomalaispelaajien tarvitse jatkossakaan antaa kaikkeaan koska oma pelipaikka ei ole uhattuna?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
